Lapset kasvoivat huimaa vauhtia ja olivatkin jo teini-iässä. Kantaäidille oli monta kertaa suositeltu eläkkeelle jäämistä, mutta hän halusi itsepäisesti käydä töissä. Armas oli entistäkin omistavaisempi Melissaa kohtaan ja halusi suojella tätä niin kauan kuin mahdollista. Melissa oli kuitenkin kuullut puhuttavan Stenvallin yliopistosta ja oli päättänyt hakea sinne opiskelemaan. Armas ei kuitenkaan tukenut tytärtään koska oli kuullut hurjia tarinoita kyseisestä yliopistosta. Armas oli lujasti päättänyt tehdä Melissasta perijän vaikka tyttö itse ei tätä halunnut. Niinpä Melissa otti ohjat omiin käsiinsä ja haki salaa yliopistoon. Muutaman päivän kuluttua hän sai vastauksen, että oli saanut paikan koulusta. Enää oli keksittävä pakosuunnitelma. Melissa tilasi keskellä yötä taksin ja livahti sillä salaa pois kotoa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

 

Seuraavana aamuna Armas löysi jääkaapin ovesta lapun, johon Melissa oli kirjoittanut lähteneensä yliopistoon. Armas suuttui tyttärelleen, eikä ottanut tähän yhteyttä koko opiskeluaikana. Sylviiraakaan ei tämä ratkaisu miellyttänyt, sillä hän olisi itse halunnut yliopistoon. Perheen rahat riittivät vain yhden lapsen opiskelujen kustantamiseen ja tämä lapsi nyt sattui olemaan Melissa.

Pian tämän kaiken jälkeen Kantaäiti päätti puhua Sylviiran kanssa.

 

 

 

"Olet varmaan huomannut, että olen tullut vanhaksi…" Kantaäiti selitti, kunnes Sylviira keskeytti hänet. "Ei sitä voi olla huomaamattakaan", tyttö sanoi ivalliseen sävyyn. Kantaäiti kuitenkin jatkoi piittaamatta keskeytyksestä: "Olimme siis ajatelleet perijäksi Melissaa, mutta olosuhteiden pakosta perijä oletkin sinä." Sylviira hämmästyi kuullessaan tämän ja sanoi: "Mutta sehän tarkoittaa että…"

 

 

 

Kuinka Sylviiran käy perijänä? Entä kuinka sujuu Melissan elämä yliopistossa?